Diary

Tunnen pitkästä aikaa olevani kotona.

Mittani tuli joitain kuukausia sitten lopullisesti täyteen. Koin töissä jatkuvaa yksinäisyyttä, merkityksettömyyttä ja osaamiseni näivettymistä. Tehtävänkuvaani kavennettiin jatkuvasti siirtämällä hallussani olleita palikoita niille, jotka saavat siitä oikeasti palkkaa. Ei sinänsä pitäisi vinkua, mutta kun pidin niistä tehtävistä. Koin, että tein...

Haluan hävittää elämästäni kaiken tarpeettoman vanhan paskan, jota en todellakaan aio kantaa mukanani muuttokuorman kyydissä. Käyn läpi vanhoja vaatteita (näitä on kyllä edelleen liikaa), astioita, elektroniikkaromua, papereita (minkälainen saatanan imbesilli säilöö verotuspäätöstä vuodelta 2007, siis oikeasti?!)... kun vastaan tulee jotain, jonka...

"Kuulin, että olet lähdössä. Sinua tulee vielä monta kertaa ikävä.. 😔."

Firman pikkujoulut. Vuoden kohokohta, jossa henkilöstöryhmien edustajat saavat hieman vapaammin sekoittua keskenään, vaikka luonnollisesti ryhmien välistä kanssakäymistä tarkkailaankin illan mittaan puolin ja toisin.

Tunne, että on täysin yksin ja eristetty, hajottaa sielun aivan yhtä lailla, kuin ruumiin nääntyminen johtaa kuolemaan.

Olen taas hetkellisesti onnistunut kaivelemaan optimismin rippeitä jostain mieleni peränurkista.

Olen koko ikäni ollut täynnä mielenkiintoisia ja syviä ristiriitaisuuksia. Olen toisaalta yltiöpäisen herkkä kaikelle ympäristössäni, toisaalta siedän kipua ja epämiellyttävää oloa äärimmäisen pitkiä aikoja hakematta apua tai turvaa mistään. Olen joskus vahva ja päämäärätietoinen. Hetkessä se päättäväisyys vaan saattaa huveta puolihuolimattoman...