Sadan vuoden yksinäisyys pt I

Tunne, että on täysin yksin ja eristetty, hajottaa sielun aivan yhtä lailla, kuin ruumiin nääntyminen johtaa kuolemaan.

Yli vuoden jatkunut eristyneisyys, yksinäisyys ja merkityksettömyys on tehnyt tehtävänsä. Tunnen oloni eläväksi kuolleeksi. Pelkäksi tyhjäksi ihmiskuoreksi, joka toimii jostain ulkopuolelta säädettyjen normien mukaisesti, ja vain koska on pakko. Minusta itsestäni ei tunnu olevan jäljellä enää mitään omaa ja tunnen musertuvani merkityksettömyyteni alle. En enää edes muista milloin viimeksi tunsin olevani elossa.

Poltan edelleen, koska niin minun odotetaan tekevän. "Sinä olet nyt aika pitkään väittänyt lopettavasi. Vähän heikolta näyttää tuo sinun touhu. Etkö ole kuullut lausetta, että once a smoker, always a smoker? Lähepä nyt mukaan, eihän sinun tarvitse polttaa itse, olet seurana kuitenkin." Seura, jota ystävikseni kutsun ei varsinaisesti edistä haparoiva pyrkimyksiäni itsetuhoisten tendenssieni kitkemiseksi.

Alan tulla viikko viikolta tietoisemmaksi siitä, että minulle soitetaan vain silloin, kun on tarve saada seuraa viinilasin äärelle. Muutoin kanssani ei tunnuta haluttavan viettävän aikaa. Tuntuu, että tehtävänäni on toimia lähinnä oman orastavan alkoholismin esiliinana. Minä en haluaisi enää juoda, polttaa ja bilettää, koska tämä elämäntyyli ei anna minulle enää mitään. Alan vasta nyt kypsyä ajatukseen siitä, että elämä on selvinpäin oikeasti sata kertaa parempaa kuin yksikään humala.

Tämä tuntuu kuitenkin olevan ainut viiteryhmä, johon minun sopii kiinnittyä, vaikka tiedostan, että se on minulle turmiollista. En ole riittävän vahva henkisesti tai fyysisiltä ominaisuuksiltani "tarpeeksi hyvä", jotta voisin liittyä paremmassa sosiaalisessa asemassa olevien ryhmään.

Yhteys maailmaan voi lajiltaan olla jaloa tai alkeellista, mutta yhteys kaikkein alhaisimman lajin kaavoihin on äärettömästi parempi, kuin yksin oleminen. -- yhtä hyvin kuin mikä tahansa tapa tai uskomus, kuinka järjetön tai alentava hyvänsä, kunhan vain yhdistää yksilön muihin, ovat turva ihmisen eniten pelkäämää asiaa, eristäytyneisyyttä vastaan.

En enää jaksa uskoa siihen, että tilanteeni tulee muuttumaan.