The French Invasion

Verkkokalvoilleni piirtyvä kuva loittonevasta nahkatakista on musertava enkä saa työnnettyä sitä mielestäni.

Istun yksin terassillani askin kanssa, ja poltan ketjussa. Peloistani pahin konkretisoitui eikä minulla minkäänlaisia työkaluja sen käsittelyyn. Kaikista typerintä on, että koko juttu on aivan typerä. Kysymys piti olla lyhyestä hassuttelusta, jota muistella vanhana kiikkustuolissa hoitokodissa. Ja ehkä tehdä muut mummot pikku seikkailullani kateelliseksi. Mutta. Meni ihon alle. Ja pahasti. Sain maistiaisen suurimman haaveeni toteutumisesta, joka kuitenkin lopulta konkretisoitui vain invalidisoivan pelkoni pakotetuksi kohtaamiseksi.

Olin jollain tasolla tiennyt jo pitkään, etten tule kestämään sitä päivää, kun minut ensimmäisen kerran jätetään. Tähän asti olin ylianalyyttisella tarkkaavaisuudellani kuitenkin onnistunut varsin menestyksekkäästi haistamaan ne tilanteet ajoissa, joissa homma uhkaa mennä vituiksi. Notta kyllähän se olen minä, joka sen päätöksen pelin poikkiviheltämisestä tekee. Ei kukaan muu.

Mutta tässä istun. Täysin voimattomana ja kykenemättömänä tekemään mitään, jolla saisin tuskan loppumaan. Kelaan kulunutta viikkoa edestakaisin jatkuvalla syötöllä. Muistan lähes sanasta sanaan joka ikisen viestin, kaikki katseet ja kosketukset.

- As stated (again) this morning, few more hours won't change anything. Still letting you know that the offspring isn't going to come today and I'll be home alone tonight.

- I was writing that I missed you already, but didn't want to see you tonight. But now I don't know what I really want. I'm pretty sure the more I wait the more I want to see you again.  Damn I would already be with you in bed, your tiny body against mine. But still not sure it's a good idea. I kinda liked the way we parted earlier, quick and without drama. Without time to process it. I feel like if I see you again the whole time with you will be a torture, only thinking about what's coming.
I can't express my feelings for you, well, I could, but you know what I would say, because it's the same as you.
The Gods know how much I would like to feel your skin again on mine, kissing and caressing you, but each second would be as painful as magical, and I fear I would not get out of it sound and safe, at least mentally. So I guess I'll go for the easiest/cowardly way, maybe the most romantic as well, and call it. I already miss you more than you know. But that's how it was going to be. Hyvästi, suomalainen rakkauteni.

Kaveri osaa ilmaista itseään juuri sillä tavalla, joka iskee herkän taiteilijasieluni hauraimpaan kohtaan. Tiedänhän minä, että näille jannuille lepertelyn ja paskanpuhumisen jalo taito tulee jo äidinmaidossa, mutta... voi.juma.lauta.

Ranskis päättää muuttaa mielensä vielä vuorokauden viimeisillä tunneilla ja koputtaa oveani. Enempää sanoja ei tässä pisteessä enää tarvita.

Saan vielä kesäkuussa viestejä Ranskasta. Alkuun hänen aloitteestaan, päivien kuluessa vastauksia omiin avauksiini. Jokaikinen viesti aiheuttaa samaan aikaan uskomatonta mielihyvää, mutta repii haurasta mieltäni entistä enemmän vereslihalle.

Last but not least : I hope you realize someday (soon) that you're a great person, you might've done things you're not proud of, that is the past. You've got a daughter, an apartment, a job, a car, health...everything is far from being dark. You may not know it, but as broken as it may be, your soul is pure and magnificent, you're such a beautiful person I couldn't let go of you, fearing it would've left a hole in my heart and soul, but I now know I must, we must. And I know even when we do, we will still belong to one another. We draw the line of our lives at the very time, so please focus on your present, disregard the past or the future, and by all means, cut loose ends and ignore people who could harm you. Just live as if they didn't exist, nor have any influence on your life, and it will become so.

Stay safe and have a good life, you deserve it.
Goodbye -- . I'll always love you

Fuck.