Veljeni Leijonamieli
Haluan hävittää elämästäni kaiken tarpeettoman vanhan paskan, jota en todellakaan aio kantaa mukanani muuttokuorman kyydissä. Käyn läpi vanhoja vaatteita (näitä on kyllä edelleen liikaa), astioita, elektroniikkaromua, papereita (minkälainen saatanan imbesilli säilöö verotuspäätöstä vuodelta 2007, siis oikeasti?!)... kun vastaan tulee jotain, jonka olemassaolon olin unohtanut jo kauan sitten. Kolme kirjekuorta, joiden päällä on nimeni. Kurkkuani kuristaa jo tässä vaiheessa ja tunnen silmieni vetistyvän. Aion silti pitkästä aikaa lukea sisällä olevat kirjeet, vaikka tiedän, että se sattuu taas aivan helvetisti.
Maailma ei näyttäytynyt valoisalta meille kahdelle yksinäiselle ja haavoitetulle. Elämä kuitenkin yllätti, sinusta minä löysin turvan ja rauhan. -- Sain elämääni jotain hyvää ja kaunista, vaikka en olisi ansainnut. -- Olemme toistemme turva ja tuki. Vaikka elämä on lyönyt meidät välillä polvilleen, niin olemme nostaneet toisemme aina ylös. Askeleet ovat aina kevyempiä kun sinä kuljet rinnallani.
Itken niin lujaa, etten saa enää henkeä. En ole enää aikoihin muistanut miltä tuntuu olla rakastettu. Saati sitä, että minua on edes joskus rakastettu noin paljon. Puristan kirjeitä rintaani vasten enkä saa itkua loppumaan. Nämä ovat tällä hetkellä kaikkein kallisarvoisinta mitä omistan ja tiedän, etten tule luopumaan niistä koskaan. Haluan, että minut haudataan ne mukanani.
Ja he sopisivat niin hyvin toisilleenEttä olisi surkeus jos tapaisivat keskenNuorten ja kiireisten vuosien
Sanat alkavat soida päässäni. Lähetin sen hänelle silloin, kun olimme päättäneet erota ja tällä hetkellä lyriikat tuntuvat vielä entistäkin katkeran suloisemmilta. Olen menettänyt kotini omien toimieni ja tekojeni vuoksi. Nuoruuden hölmöyttäni kuvittelin vastaavaa olevan tarjolla vielä tulevaisuudessakin, enkä ollut ymmärtänyt miten harvinaislaatuisesta siteestä oli kysymys. Sielunkumppani. Siltä se tuntui alusta lähtien.
Minut valtaa pohjattomalta tuntuva suru ja kaipuu, ja toivon, että paikkakunnan vaihdos tuo vielä tulevaisuudessa muutosta asiaan.
26.3.2023
Olen kuluneiden kuukausien aikana miettinyt häntä usein. Sitä miten häntä kohtelin ja mitä itse menetin. Ajatukseni kiertää toistuvasti eri skenaarioita siitä, miten asiat olisivat voineet mennä, jos olisin osannut toimia paremmin, tuntenut itseni paremmin, tehnyt pieniäkin juttuja eri tavoin. Koska faktahan on tällä hetkellä se, että ero johti itseni kannalta yllättävän katastrofaaliseen syöksykierteeseen.
Päädyn pohdinnoissani kuitenkin aina samaan lopputulokseen. En olisi mitenkään voinut tarjota hänelle sitä, mitä hän eniten toivoi. En voinut enää tuottaa näitä viallisia geenejä tähän maailmaan, joka on jo muutenkin repeämässä liitoksistaan. Hänen kannaltaan parempi, että näin kävi ennemmin kuin myöhemmin. En toivo mitään niin paljon tässä maailmassa kuin sitä, että hän on onnellinen ja saa sen mitä on aina halunnut. Ainut ihminen, joka on välittänyt, rakastanut ja nähnyt minussa sen puolen, joka tuntuu olevan muulta maailmalta näkymätön. Veljeni Leijonamieli.