Virginia

Let the only sound
Be the overflow
Pockets full of stones

Olen saanut potkittua itseni ulos kävelylle kylmään, märkään, pimeään ja ikävään marraskuun iltaan. Soittolistaltani tulee Florence and the Machinea ja jään kuuntelemaan sanoja. Mieleeni tulee välittömästi Virginia Woolf, vaikka en tässä vaiheessa vielä tiennytkään biisin saaneen innoitustaan hänestä.

Pysähdyn rannan vieressä kulkevalla lenkkipolulla ja jään tuijottamaan järvelle. Astun sivuun aivan rannan tuntumaan penkereelle, joka on rakennettu nyrkin kokoisista luonnonkivistä. Muutaman sadan metrin päässä olevaa saarta tuskin erottaa, koska vuodenaika imee kaiken valon ympäriltään. Mietin miltä on tuntunut kävellä kylmään veteen taskut täynnä kiviä. Miltä on tuntunut, kun vesi vyöryy ylitse ja täyttää keuhkot. Mietin, olisiko se kivutonta - ohi nopeasti lyhyen paniikin jälkeen?

Cause they took your loved ones
But returned them in exchange for you
But would you have it any other way?
You couldn't have it any other way

And a bargain must be made
But oh, my love, don't forget me
When I let the water take me

Seison paikoillani vielä hetken tyhjyyteen tuijottaen. Käännän selkäni järvelle ja jatkan matkaani.