Diary

Mietin joskus, että olisi ollut helvetin kiva, jos olisin saanut lapsuudenkodistani matkaan jotain nasevan iskeviä elämän opetuksia, joita olisin voinut käyttää ohjaavina tekijöinä elämänvalintojani tehdessäni. Jotain tyyliin "ei sitä kukaan enää sadan vuoden päästä muista" tai "se mikä ei tapa, vahvistaa", mutta helvetin paljon vähemmän kliseisiä...

Olen viimeaikoina kuunnellut paljon podcasteja ja äänikirjoja autolla ajaessani. Poimin kokeeksi Miki Liukkosen viimeiseksi jääneen tuotoksen saadakseni käsityksen mistä kaikki hehkutus nuorena nukkuneen taiteilijan kohdalla johtuu. Onko se todella oikeutettua. Huomaan ajatusteni harhailevan varsin usein kuuntelun ohessa, koska ADHD -aivoni...

Olen ihan paska äiti. Siis oikeasti. En niin, kuin kaikki äidit sanovat olevansa, vaan ihan aidosti oikeasti: paska äiti. Olen luokitellut itseni maailman kolmanneksi huonoimpaan kategoriaan kaikkien lastensa pahoinpitelijöiden ja hyväksikäyttäjien jälkeen. En ollut sitä aina, mutta neljä vuotta sitten jäin jumiin omaan pahaan olooni, ja vaikka...

Olen onnistunut polttamaan siltani kaikkiin suuntiin. Niin sanottu paras ystäväni katkaisi välimme, kun suutuin hänelle toista kertaa "parisuhteemme aikana". Sama tapahtui silloin 15 vuotta sitten, kun välimme paloivat edellisen kerran pariksi vuodeksi.

Olen alkanut inhota sanaa trauma. Traumahan on alun perin tarkoittanut haavaa, fyysistä vammaa. Nykypäivänä sana liitetään lähes yksinomaan vain henkiseen puoleen, kuten itsekin valitettavan usein teen. Minun kohtaamani "traumat" eivät ole erityisen dramaattisia, mutta yhdistettynä niiden pitkäkestoisuuteen sekä omiin persoonallisiin...

Tuntuu, että olen kantanut mukanani koko elämäni aivan valtavan suurta kipua ja tuskaa, joka ei aina edes tunnu olevan omaani. Olen miettinytkin usein voiko edellisen sukupolven traumat siirtyä geenien mukana jälkeläisille. Ajatuksenahan se vaikuttaa täysin järjettömältä, kunnes törmään Hesarin artikkeliin: