"Kaikesta selviää kyllä". Klassinen lohdutukseen tarkoitettu klisee, johon sisältyy tulevaisuutta kohti orientoiva viesti. Kaikenlaisista asioista selviää kyllä. Mutta mitä sitten kun kuorma kasvaa liian suureksi? Kun sitä ryönää vain yksinkertaisesti kasaantuu liikaa eikä painon alta enää pääse ylös?
Alan käydä läpi mielessäni sairastumiseni kehityskulkua.
Ei se ollutkaan keuhkosyöpää. Chronic obstructive pulmonary disease - COPD. Tämä tuomio on itseasiassa pahempi, koska oireet ovat erityisesti naisilla voimakkaammat, ja tauti etenee vääjämättömästi kohti hidasta ja tuskallista tukehtumista. Vittu. Olisin mielummin ottanut sen syövän.
Tämä on ominaisuus, jonka olemassaoloa en haluaisi tunnustaa edes itselleni, mutta tottahan se on. Olen syyttänyt lukemattomista tapahtumista milloin paskaa lapsuutta, huonoja ystäviä, ympäristöä, rahan puutetta - you name it. Faktahan on kuitenkin se, että kaikissa tilanteissa olisin voinut vaikuttaa tapahtumien kulkuun reagoimalla toisin, ja...
Huomaan ilmoituksen kadun kulmassa ja alan heti leikittelemään ajatuksella, pitäisikö repäistä.
En halua juoda. Oloni ei ole normaali ja voin huonosti sekä fyysisesti että henkisesti. Lähden kuitenkin ystävälleni hovikuskiksi jälleen yksiin illanistujaisiin kahden pariskunnan kesken. En koe oloani mitenkään erityisen vaivaantuneeksi sen johdosta, että olen yksin pariskuntien keskellä. Tunnen oloni vaivaantuneeksi lähinnä siksi, etten halua...
Makaan arkussa, palelenNielen multaa, kantta potkinEn voi syyttää ketään muutaItse elämäni sotkin
Mietin paljon perhettä. Sitä, kuinka en koskaan tuntunut sopivani omaani, enkä kokenut perinteisen perhe-elämän olevan tarkoitettu minua varten. Ei minun koskaan pitänyt tehdä lapsia tai mennä naimisiin. Jotenkin tiedostin, että minulla riitäisi aivan tarpeeksi työmaata itseni ja oman pääni kanssa, eikä siitä olisi ollut ammennettavaksi kenellekään...