En koskaan päässyt upottamaan varpaitani trooppisen paratiisisaaren polttavaan hiekkaan. En vaeltanut läpi Keski-Euroopan rinkka ja hiertymät seuranani, en seissyt tuulenpieksemällä kallionkielekkeellä kaatosateessa ja tanssinut läpi yön kokon valaisemalla rannalla. Vaikka minun piti nähdä koko maailma.
Luen tekstin paikallislehdestä, jossa sisältösivun yläosassa on siteerattu julkkispoliisia. Naurahdan sille kevyesti ääneen. Niimpä. Ajattelen nimittäin itse aivan samoin. Jos elämä on yhtäjaksoisesti pelkkää kipua ja kärsimystä, merkityksettömyyttä ja yksinäisyyttä, ei siinä silloin ole mitään mieltä. Olen tarponut tässä suossa kohta neljä...
Ihminen kiinittyy ympäristöönsä luovan toiminnan kautta. Jos tällaiseen omaehtoiseen luovaan toimintaan ei tule mahdollisuutta, kääntyy se herkästi tuhoavaksi voimaksi. Joko ympäristöä tai subjektia itseään tuhoavaksi. Saman tarpeen kaksi eri ilmentymää, joista toinen on positiivinen, toinen negatiivinen.
Piilossa mielessäni
Se nauraa taas ja käskee
Heräilen ystäväni luona taas yhteen darraiseen aamuun. En yksin. Ei tämä ole ensimmäinen kerta, mutta jäi viimeiseksi.
Olen juossut ongelmiani karkuun ja kuvitellut, että olen tähän astisen elämäni ollut vain väärässä paikassa. Maiseman vaihdos osoittautuu kuitenkin anniltaan toivottua laihemmaksi ja olen jäänyt taas ulkopuoliseksi.
Päiväkirjamerkinnöistäni saa käsityksen, että olen aivan rappioalkoholisti. Silti ryyppään puolta vähemmän kuin lähipiirini. En osta alkoholia kotiin kuin satunnaisesti, saunaolut kotona ehkä kerran kuukaudessa ja niitä ei mene kuin korkeintaan kaksi. En juo joka viikonloppu, jota lähimmät ystäväni vastaavasti tuntuvat tekevän. Vaikka eivät...
Oh Lord, oh Lord
What have I done
I've fallen in love with a man on the runOh Lord, Oh Lord,
I'm begging you pleaseDon't take that sinner from me